Luin viikonloppuna kolme mahtavaa & ravistelevaa kirjaa.
Kaisa Raitila, Olavi Sydänmaanlakka Jengistä Aseman lapsiin ja Walkersiin
Tämä oli vielä suhteellisen kevyttä luettavaa. Kirja kertoi Olavi Sydänmaanlakan elämästä vuoteen 2000 mennessä, sekä nuorten (ja aikuisten) ongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisuista.
Torey Hayden, Aavetyttö
Kolmikosta rankin lukea, mutta ei silti vielä rankimpia lukemiani kirjoja. Kirjoittaja on lapsipsykologi, ja teos kertoo hänen kohtaamansa tytön tositarinan hyväksikäytöstä ja sen seurauksista.
Kirja pisti minut kyseenalaistamaan oman kutsumukseni väkivallan uhrien (ja tekijöiden) auttajana. Minusta ei ikinä olisi tuollaiseen, en kestäisi, en osaisi auttaa. Onneksi lopulta muistin, ettei minun tarvitsekaan pärjätä omalla voimallani tai viisaudellani. Vaikka tuollainen työ varmasti laittaa ihmisen lujille, tulen aina saamaan Jumalalta voimaa, viisautta ja varjelusta.
Rami Samuel Kivisalo, Gangsterin testamentti
Kirjan alkupuoli oli osittain viihdyttäväkin, paikoin tuli mieleen James Bond. Loppupuoli olikin aivan toista maata, syvällinen ja herättävä. Muistutti siitä, että paholainenkin on olemassa, ja hänelläkin on valtaa. Mutta toi selkeästi esiin myös sen, että Jumalalla on ylin valta, ja että Jeesuksen veren suojassa olemme turvassa.
Ihan lopussa oli hätkähdyttävä juttu anteeksiannosta. Kirjoittaja teroitti oppineensa, että jos emme anna kaikkea anteeksi kaikille, emme voi pelastua ja päästä taivaaseen. Huh huh. Tavallaan loogista, mutta toisaalta mietin, onko se linjassa kaiken anteeksiantavan armon kanssa, ja kyllähän se taitaa olla. Kaiken anteeksiantaminen kaikille on nimittäin tuon kaiken anteeksiantavan armon saamisen ehto. (Matteus 6:14-15)
~~~~
Lainauksia kirjasta:
"Minä käsitin, että jonakin päivänä minä seison Jeesuksen edessä. Silloin hän ei kysy minulta , mitä minä sain omistettua uskoni kautta; menestyinkö taloudellisesti, omistinko jumalallisen terveyden tai sainko jotakin muuta. Näin selvästi, että noilla asioilla ei sinä hetkenä ole minkäänlaista virkaa. Sinä päivänä katsotaan minun sydämeeni. Jeesus haluaa sinä päivänä nähdä, mitä Hän löytää minun sydämestäni. Kun ajattelin tuota asiaa, tajusin, etten halua Jeesuksen löytävän sydämestäni anteeksiantamattomuutta, katkeruutta, loukkaantumista, toisten tuomitsemista, kritisointia, himoja, valheita ja muista syntejä, jotka niin helposti jäävät huomaamatta ja tunnustamatta.
...
Jumalan armosta tuli minulle sellainen aarre, että se on kaikki, mitä minä tarvitsen. Minä haluan juosta oman juoksuni loppuun asti. En vertaile itseäni enää toisiin, enkä yritä olla mitään sellaista, mitä en ole. Minä vain haluan taistella oman uskontaisteluni. Haluan voittaa tämän taistelun, joka päättyy, kun ylitän viimeisen rajan. Silloin minä haluan olla valmis. Yhä huomaan monesti tekeväni virheitä ja lankeavani. Minusta ei tullut täydellistä ja tiedän, ettei minusta koskaan tässä ajassa tulekaan sellaista, mutta olen päättänyt, että minä riipun Kristuksessa loppuun saakka."
Rami Samuel Kivisalo, Gangsterin testamentti
