Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Aada
Tampere

Lukiolaistyttö kirjoittelee elämästään, jakaa ajatuksiaan ja tunnelmoi. Oman lisävärinsä tuo elokuussa alkava vaihto-oppilasvuosi Kiinassa.

// Ellei toisin mainita, kaikki kuvat ja tekstit ovat omia tuotoksiani.
Kuvat räpsin Canon EOS 1000D :llä



ensimmäinen L !!!

Joskus kaikki sujuu niin kuin elokuvissa. Tänään oli sellainen päivä ♥



päivän asu


Mä olen niin onnellinen psykologiankokeen arvosanasta, mä sain ÄLLÄN ♥ Ja uskonnosta 9- ! Mä kun jo luulin, että mun hiketyspäivät on takana päin! Toi on mun ensimmäin L.
     Mulla alkaa huomenna viimeinen jakso. Se on tosi leppoisa, vain 3 lukuainetta + musiikki ja puheilmaisu.
     Mä en meinaa millään saada seuraavien vuosien lukkareihin mahtuun kaikkea mitä haluaisin. Tällä menolla musta tulee vielä vaihto-oppilasvuoden lisäksi nelivuotinenkin. Siinä kohtaa mä kyllä vaihdan tämän blogin nimeksi "Elämäntapana lukiolaisuus".

paljon iloa kaseista

Sain tänään venäjänkokeen takaisin. Sen josta pelkäsin etten pääse läpi. SAIN SIITÄ KASIN ! En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. En sitten lopulta tehnyt kumpaakaan, mitä nyt vähän hihkuin.
     Sain tämän jakson kaikkien lukuaineiden kokeista kasit. Ja olen tyytyväinen. :o Jos olisin yläasteella saanut neljistä kokeista peräkkäin kasin, olisin mennyt täysin pois tolaltani. Mutta nyt.. olen tyytyväinen. Outoa (ja ihanaa ♥) !
     Ruotsista ja fysiikasta en kaipaa koko lukioaikana tuon parempia, hissasta ja venäjästä tulen toivon mukaan saamaan vielä kiitettäviäkin.

Olen niiiin onnellinen :)

TYKin vanhojentanssit 2012







Tytöillä oli toinen toistaan upeampia mekkoja, kauniimpia kampauksia ja taidokkaampia meikkejä. Jätkätkin oli komeina puvuissaan.

En ole aiemmin nähnyt vanhojentansseja, joten en ole osannut odottaa omia tanssejani. Olen jopa miettinyt olla tanssimatta (sitten kahden vuoden päästä kun asia on ajankohtainen). Mutta kun näin nuo puvut ja kaiken, niin johan muuttui ääni kellossa!



Ihana mekko ♥ ehdoton lempparini !

Aamuja nolla!

..ei tosin mulla vaan abeilla.





(tyypillä on siis siwan työntekijän vaatteet yllä)






Abit kirkuvat onnellisina, lapset juoksevat karkkien perässä, rekat kiertävät kaupungin keskustaa ympäri, ihmiset täyttävät kadut ja sää on keväinen.
     En voinut olla hymyilemättä katsellessani tuota kaikkea. Näin nyt ekaa kertaa penkkarit, enkä olisi malttanut lähteä kaupungilta pois millään.


teksti rekan takana: No ***** ainakaan en ole alasti

puhekuplan teksti sivulla: ei suojaa edes korvia *******


teksti rekassa: Älkää peljätkö, ilmoitan teille ilosanoman, you shall pass



teksti rekassa: YTL:n keskuspankki joutuu lainaamaan Rellulta L:lliä etelän suurille lukioille, etteivät PISA-tulokset laskisi


Clasulla oli myös rekka, jossa luki: Vähemmän luovuutta, enemmän älliä. Ettei olisi ollut TYKille osoitettu lause. ;D


teksti rekan takana: ämmätkin kelpaa



Vielä kuva tiistaisesta abishowsta, jossa saatiin nauraa mahat kippurassa!

ei ihan normipäivä

Aamukahvi ♥
 

Sain kuvistyöni vihdoin valmiiksi. Blogin ensimmäiset fanituotteet. (; No ei, minun toilailuihini maailmalla viittaavat. :) (Kuvan pohjana käyttämäni valokuvat ovat äitini ottamia, Kiinasta tietysti. :))
 

Seuraavan kuvistyön suunnitelma. Luvassa savitöitä.
 

Kaverin piirustus kuvistunnilta.
 

Meillä oli ratkiriemukas venäjäntunti tänään, opettaja ei kyllä jostain syystä tykänny. Olihan se ehkä vähän lapsellista, kyllä meitä jälkeenpäin nolotti. Mutta hauskaa oli!
(Opettaja meni väärään ruokailuun, eikä kukaan menny ettiin sitä. Yks ryhmäläisistä alko sit vetään tuntia sillai läpällä, ja toinen ryhmäläinen videoi koko jutun. Saatiin me siinä sen verran tehtäviä ja dialogeja mentyä, ettei se opettaja ees suuttunu meille.)
 

Ai niin, ne eiliset vaalit meni vähän toisin kuin odotin, toivottavasti ei tule enää enempää yllätyksiä näiden vaalien osalta.

***

Nää muuten saattoi olla viimeiset kuvat vähään aikaan, mun kamera hajos. Sillä pystyy edelleen ottamaan kuvia, mutta kuvat ovat erittäin sumeita, koska se ei suostu tarkentamaan. Vien sen tällä viikolla korjaukseen, toivottavasti saan sen pian kuntoon :'( ♥
 

toisenlainen vaatekriisi, aivojen ylikuormittumista ja rakkautta Tampereeseen

viikon valokuvasaldoa

torstain asu (kuva on salamattomuuden takia vähän tärähtänyt)
 

Olen potenut tällä viikolla elintasosyyllisyyttä. Kaikki lähti alukuviikon ostosreissusta kaverin kanssa. Tarvitsin farkut ja ostin farkut, se oli ihan okei. Syyllisyyttä tunsin siitä, että olisin halunnut myös uuden laukun ja bleiserin, vaikka minulla on jo oikein hyviä laukkuja ja bleisereitä (kuvassa). Syyllisyys tulee siitä, että kaikilla ihmisillä maailmassa ei ole rahaa edes ruokaan, ja mä vaan haluaisin täydellisen laukun. Kaikki on kuitenkin toistaiseksi hyvin, sillä itsehillintäni ei ole pettänyt, enkä ole siis sortunut ostamaan niitä. (edit. Mua ei helpota yhtään ajatella, kuinka paljon joku miljonääri tai muotibloggari käyttää rahaa vaatteisiinsa. Se on niiden oma asia.)
 

Tällä viikolla olen syönyt vähän terveellisemmin kuin yleensä. Kinkku-halloumjuustosalaatin tein Sofian tyyliin.

***

Aivoni ovat olleet ylikuormittuneet parin edellisen päivän ajan. On ollut ja on edelleen asioita, jotka pitäisi selvittää pikapuoliin. Opintorahahakemuksen sain juuri tehtyä. Osa hakemuksen kohdista oli muotoiltu niin, ettei niistä voinut maalaisjärjellä saada selvää, eivätkä kaikki faktatkaan olleet mulla ihan hanskassa. Joten sopii vain toivoa, että hakemus meni ensimmäisellä yrittämällä (/arvauksella) oikein ja läpi ! Vaikka onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa, ennen kuin voin opintorahaa saada.
   Opiskelu sujuu muuten, mutta mulla ei ole motivaatiota opiskella niiden päivien asioita, mitkä olin pois. Yritän uskotella itselleni, että jos pääsen kursseista läpi, kaikki on ok. Väkisin vaan tulee välillä mieleen, kuinka vaihtelu virkistäisi, esimerkiksi töissäkäynti lukion sijaan...
   Huomenna aion kiertää putiikista toiseen kesätyöpaikkoja kysellen. Haaveilen pääseväni kesätöihin johonkin vaatekauppaan tai kahvioon, mutta taitaa olla aika turha toivo. Saa sen kesän varmaan kulumaan vaihto-oppilasjuttuja setvien, rentoutuen ja taiteillenkin.

Iskä kävi eilen, ja sanoi mun kämpän tuntuvan mun kodilta. Syksyllähän mä mesosin, että kämppä on nyt mun koti, mutta peruin pian sanani. Lapsuudenkoti on tähän asti ollut mun koti, vaikka olen asunut täällä Tampereella. Muutama päivä sitten ajattelin ensimmäistä kertaa, että olisipa mukava jos ei tarvitsisi lähteä kotoa, tarkoittaen kämppää. Eli alan olla aika kotiutunut kämppään ja Tampereeseen.
   Tänään mentiin liikkatunnilla pulkkamäkeen Pyynikinharjulle, ja matkalla ihailin alueen taloja. Ne talot olivat upeita, sellasella alueella olis mahtavaa asua! Oho, taidan olla aika rakastunut Tampereeseen? Ja Amuriin♥
   Mun piti mennä tänään maalle, mutta erinäisistä syistä en sitten mennytkään. Tuntui niin ihanalta, kun päätin jäädä Tampereelle viikonlopuksi! Vaikka olishan se ollut mukava nähdä perhettä ja kavereitakin. Suunnitelmien muututtua ajattelin mennä tänään koululla järjestettävään Glow with the Flow -tapahtumaan, mutta se olikin jo loppuunmyyty! Joten tämä viikonloppu sujuu kotoillen ja opiskellen, ehkä ehdin myös tehdä pienen valokuvauskierroksen Pyynikinharjulle ja käydä kirjastossa.

nyt soi Lecrae

I'm lovin' it - Levi's Curve ID





Menin tänään kaverin kanssa vähän kiertelemään kauppoja - ja kuinkas sitten kävikään. Mukaan tarttui Levi'sin Curve ID -malliston farkut. En olisi ikinä lähtenyt kokeilemaan kyseisiä farkkuja, tai edes kuullut niistä, mutta kun Neliinakin. Samaisen muotibloggarin ansiosta löysin joitakin kuukausia sitten ihanan Studio25 kaupan, josta farkut ostin.
     Ostin farkut, koska minulla ei ollut yksiäkään hyviä farkkuja kaapissa. Vielä kävellessäni kaupasta ulos olin varma, että olin tehnyt ison virheen. "Farkkuja saa H&M:ltä puolet halvemmalla! Toivottavasti nämä nyt ovat edes laadukkaat!" Mutta päästyäni kämpälle ja vedettyäni farkut jalkaan olin mennyttä - ne ovat ihanat! Sovitaan vaikka, että ne ovat synttärilahja itselleni 3 viikkoa etukäteen. (;

Ihanan ei tarvitse aina olla kallista - kuvassa olevan paidan ostin H&M:ltä alennuksesta 7 eurolla ! Ostamatta jäi täydellinen, mutta alennuksessakin liian kallis laukku (Aleksi13) ja ihana, toistaiseksi normaalihintainen jakku (H&M).


päivän kuvasaldo


lounaaksi ciabatta ja munkki


päivällisenä ja iltapalana halloumjuustoleipää

 


 


kuvat englanninluokasta

Tänään palasin kouluun neljän viikon lomailun jälkeen. Etukäteen ajatus paluusta arkeen tuntui ahdistavalta.
     Astellessani aamulla pitkin koulun tyhjää käytävää korviini kantautui jostakin kauempaa kikatusta ja musiikkia. Vedin syvään henkeä ja saatoin suorastaan tuntea koulumme tunnelman täyttävän minut. Myöhemmin päivällä tapasin kaikkia ihania ihmisiä ja huomasin opiskelumotivaationi palaavan asteittain takaisin. Kouluni on kotini♥

Joulua TYKin tyyliin

Musiikki pauhaa, valot välkkyvät ja ihmiset tanssivat. Ei, en ole ollut bileissä tai diskossa, nämä kuvat ovat lukioltani. Ei aivan normipäivä, mutta lähes. ;) Eilen oli viimeinen koulupäivä ennen joululomaa, ja sitä juhlistettiin teemapäivällä nimeltään Joulupäivä.

Pukeutumiselta toivottiin tonttulakkeja ja paljon punaista. Minulla oli tonttulakki, punainen mekko, punaiset sukkahousut, punaiset villasukat ja punainen talvitakki. Eipä taida olla mikään ihme, että tunsin itseni kaupungilla aika tontuksi !

Myös joulupukki oli tietysti tavattavissa & halattavissa. Jalassa olevista converseista päätellen pukki on nykymuodin tasalla. 
   Päivän aikana näin jälleen huikeita taidonnäytteitä kouluni oppilailta. Tällä kertaa kyseessä olivat abien näyttämötyön näytönpaikat. Näytelmät kestivät noin 60 minuttia. (Abit näyttelivät vanhoja klassikoita kuten Tatuoitu ruusu)
   Selvennykseksi vielä, että teemapäivinä (yleensä) opiskellaan normaalisti, ja vain pukeutumisessa ja eteisen diskomeiningissä näkyy päivän erityisyys.

Koulupäivän jälkeen illalla oli vielä klo 19:00-22:45 jonkintapainen joulujuhla koululla & kirkossa.

Joulujuhla-asuni.

Koululla katsoimme näytelmän ja elokuvia (oman koulun kurssien tuotoksia tietenkin!) ja söimme joulupuurot. Näiden jälkeen siirryimme läheiseen kirkkoon (kuvissa), kuuntelemaan oman koulun oppilaiden musiikkiesityksiä. Muutama esityksistä oli oikeita helmiä, ja loputkin oikein hyviä.

Kävellessäni kirkosta kotiin kiinnitin huomioni ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen kaupungin rakennuksiin. Syksyllä ne tuntuivat valtavilta, ja nyt aivan tavallisilta. Lähes viisi kuukautta olen kaupungissa asunut, ja hyvin olen sopeutunut. Melukaan ei häiritse, vaikka välillä onkin ihanaa päästä maalle rauhaan ja hiljaisuuteen.

omaa tuotantoa - runoja

Eilen kirjoitin ensimmäiset (ja hyvin mahdollisesti viimeiset) onnistuneet runoni. Lahjoja minulla ei ole runoilijaksi, mutta kaiken voi näköjään oppia!
   Täytyypä vielä huomauttaa, ettei jälkimmäisen runon koti vastaa lainkaan omaani, minulla on ihana koti ♥

(nimetön)

tänä aamuna minä heräsin
samaan aikaan seinien kanssa
löysin uuden ulottuvuuden
katselin elämää lattialta käsin

siinä lojuin ja mietin häntä
joka jää yön taakse ja häntä
joka saapuu aina unen jälkeen
uudelleen ja uudelleen
samanlaisena

ja minä ihmettelin
miksi me juoksemme
sillä maailma ei koskaan valmistu
ei edes meidän pieni osamme siitä

silti kiellän itseäni luovuttamasta
nostan rukkaset naulasta
niin kauan kuin

---

koti

keittiössä tuoksuu kireys
aamua valaisee katkeruus

aamupalaksi rumia tuhahduksia
ja välinpitämätön murahdus
kahdelle pelokkaalle pellavapäälle

sanoja kipeämmin satuttaa hiljaisuus
lyöntiä murskaavammin rikkoo katse

siellä on viha vanhempina
ja kipu kasvattajana

vain ikkunan läpi voi nähdä
kotia ympäröi onni
sisälle se ei pääse

omaa tuotantoa - aforismeja


Suomi


Luontoko? Mitä se minulle kuuluu mitä me omalle maallemme teemme.


Suomalaisuus on kuin paju. Se taipuu ja kestää, eikä lähde kitkemälläkään.


Suomalaiset - joukko jota yhdistää myötähäpeä.


Hauskaa saa olla vain humalaisilla ja hulluilla.


Ennen suomalainen puolusti heikompaa ja oli häviäjän puolella.
Nykyään meilläkin vallitsevat viidakon lait.


Meillä on resurssit, muilla toiminta.


Nurinasta päätellen 5 miljoona suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella.


Niillä, joilla on varaa valittaa turhanpäiväisistä asioista, ovat asiat hyvin.


Ne, jotka eivät ole taistelleet oikeuden ja vapauden puolesta, eivät niitä osaa aina arvostaa.
Se on yksi syy siihen, miksi täällä käydään tasaisin väliajoin sotia.


Maa, jonka isämme maksoivat verellään, oli meidän perintömme. Mitä jää seuraaville sukupolville?