mekko cubus

mekko Gina Tricot
kengät H&M

En mennyt tänä viikonloppuna maalle, koska sisko tuli kaupunkiin. Lauantaina shoppailtiin monta tuntia. Mm. nuo päällä olevat mekot ostettiin.
     Tänään käytiin piknikillä (ja kuvaamassa) suihkulähteen päällä. Ja Hanna meikkas mut ihanasti! Pirates of the caribbean 1-3 tuli myös katsottua.

 pian saan laulaa kuten Eppu Normaali:

"täällä metrossa maailman
lauluja kirjoitan
lauluja siitä mitä mä nään
ja mitä tunnen sisällä pään"

Eppu Normaali - Vuonna 85

(lähtö Kiinaan joskus elokuun alussa, eli reilun kolmen kuukauden kuluttua !)

STS vaihto-oppilasohjelmien valmennusviikonloppu (la&su) pulkassa. Sain paljon tärkeää tietoa vaihto-oppilasvuoden käytännön asioista ja vuoden aikana mahdollisesti vastaan tulevista tilanteista.
     Meitä oli lähes 300 vaihtoon lähdössä olevaa nuorta saman katon alla. Plus vaihto-oppilasvuotensa aiemmin kokeneet aikuiset. Joku meistä ilmaisi tunteensa näin: "Uskomatonta, että täällä on näin paljon ihmisiä, jotka tietävät, miltä meistä tuntuu!"
     Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun STS järjesti näin pitkän valmennuksen. Homma toimi siitä huolimatta todella sujuvasti.
     Vanhempien valmennus oli tänään klo 10-14.
 

Perjantaina koulussamme oli "Tanssii opettajien kanssa" -kisa Tanssin päivän kunniaksi. Kuten kisan nimikin kertoo, oppilaat tanssivat opettajien kanssa. Tuomariston muodostivat "Tanssii tähtien kanssa" 2011 voittajat Matti Puro ja Viivi Pumpanen, sekä koulun edustajat (opettaja ja oppilas).
     Osa esityksistä oli tehty enemmän huumorilla kuin taidolla, mutta voittajaesitys oli oikeasti upea! Voittajapari (joku opettaja ja japanilainen vaihto-oppilas) tanssi hiphoppia, jossa oli vaikutteita japanilaisesta tanssista. Extrana saimme nähdä myös Matin ja Viivin voittotanssin, sekä jonkun Bollywood ammattilaisen tanssin.
     Koko kisa salin valaistusta myöten oli hieno, ja harmitti todella paljon, etten tajunnut ottaa kameraa mukaan.

Torstaina kävin iskän kans American Diners -ravintolassa, ja nyt oon iskän muonissa maaseudulla, eli ruokapuoli on kunnossa. :--)

Huomenna Vappugospel vol. 27 Kouvolassa !

/ otin postauksen kuvat perheen kameralla, joka on Canon EOS 500D /

Irina - Et huomaa

Ihana biisi, johon tutustuin tänään musan tunnilla.

Maanantaina Eeva tuli yökylään. Jutskattiin syvällisiä ja ei-niin-syvällisiä, katottiin leffa ja syötiin jäätelöä. Kivaa oli ♥

Mulla on kämppis. Äiti sai töitä Tampereelta ja muutti tiistaina tänne mun kämppään. Syksyllä muutin pois kotoa, ja nyt asun taas äidin kanssa yhdessä. Etukäteen vähän mietitytti, että kuinka tää tulee toimimaan, mutta ainakin ensimmäiset päivät on menneet tosi hyvin. Vaikka vähän ahdasta onkin, niin tykkään kun on joku kotona iltaisin. ♥

Äikässä pidetään kirjallisuuspuheenvuoro. Valitsin kirjaksi Margaret Atwoodin Orjattaresi. Opettaja sanoi, että siitä on pidetty valtavasti, mutta mun mielestä se ei ollut ihan niin loistava. Olihan se hyvä, mutta mutta mutta. No, saatte asiasta mahdollisesti tarkemman selonteon, jos kirjoitan puheenvuoroni tänne tehtyäni sen noin kuukauden päästä.
     Ajattelin, että olisi myös viimein aika lukea bestseller Leijapoika. Saa nähdä kuinka käy. Olen aiemmin lukenut Khalen Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, ja siitä pidin, vaikka se olikin melko raskas.
     Nyt luen mahtavaa Haydenia (♥).

Olin Wake upissa eilen. Siellä oli mahtava puhe ja upea Jumalan läsnäolo ♥
     Tänään on ollut vähän arkisempaa: olen kuurannut kämpän, pessyt pyykit ja käynyt salilla.

kämpän uusi järjestys

..ettei ole enää elokuussa Suomessa ! ♥

Koeviikko ohi! Enkun kokeen sain jo takaisinkin. Kuullun- ja luetunymmärtämisistä sain lähes täydet pisteet, samoin esseestä. Sanasto- ja kielioppipuoli menivät penkin alle, joten kokeen kokonaisarvosanaksi jäi 7+. Ensimmäinen alle kasin koearvosana lukiossa. Toisaalta ärsyttää, mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen, että kokeen perusteella näytän ymmärrärtävän sen mitä kuulen ja luen, ja osaan kirjoittaa ymmärrettävästi. Sehän se tärkeintä on, että osaa käytännössä käyttää kieltä.

Päätin jäädä täksi viikonlopuksi kaupunkiin. Aikani kuluksi kokosin laatikossa lojuneista postikorteista taulun.

Korttien parhaita tekstejä:

"Elämä on sellainen jollaiseksi sen teemme; on aina ollut, tulee aina olemaan."
"Sillä, jonka sydän on täynnä rakkautta, riittää aina annettavaa."
"Ole rohkea. Nyt, niin kuin kaikkina muinakin aikoina, kaikki sinun asiasi ovat luojasi tiedossa ja parhaassa hoidossa."

Jokohan tämä kenkäongelma helpottaisi näiden tennareiden myötä. (Ne aiemmin esittelemäni mustat kengät eivät olleetkaan niin hyvät kävellä...)

***

Erika pelasti eilen mun päivän. Jutskattiin, katottiin elokuva ja Erika laitto mun hiukset ihanasti kiharoille. Kiitos ♥
     Tänään päivän pelastajina toimivat Essi ja Essin jäätelö, kiitos ♥
     Myös neljän tunnin päiväunet tulivat tarpeeseen!

Uskonnontunnilla vieraili intialainen jesuiitta. Hän kertoi järjestöstä, joka kouluttaa kastittomia lapsia Intiassa. Työ kuulosti juuri siltä mitä mä haluan tehdä. Mies kertoi myös ihmisoikeuksia ajavasta järjestöstä, ja senkin kuulosti erittäin mielenkiintoiselta. Joten jos mulle joskus tulee tyhjä talvi, niin mut löytää luultavasti Intiasta vapaa-ehtoistyöstä. (Talvella siksi, että siellä on kuulemma silloin siedettävämpi ilmasto.)
     Sen järjestön motto oli tosi hyvä: "It is better to light a candle than to curse the darkness." Eli: On parempi sytyttää kynttilä, kuin kirota pimeyttä.
     Me tytöt saatiin tuollaiset tarrahommelit otsaamme. Ne eivät ole mitään uskonnollisia juttuja, vaan yksinkertaisesti muotia Intiassa (toisin kuin ne maalitäplät otsassa, ne tarkoittavat gurua).

Koulun jälkeen kaveri tupsahti kylään. Vaihdettiin monen kuukauden kuulumiset ja syötiin riisiä, kasviksia ja suklaata.
     Sain vihdoin luettua vähän lisää ussan kokeisiin (jotka huomenna). Nyt vuorossa Sinkkuelämää ja Adoptiomatka (Anna Pihlajaniemi).

päivällinen

kouluvihon vanha raapustus, joka pohtii voiko epätäydellisyys olla täydellisyyttä kauniimpaa

uudet kengät Kenkärevosta

Kun mun viimeiset kävelyyn soveltuvat kengät hajosivat, ja kaverit alkoivat tarjota mulle omia ja veljiensä vanhoja kenkiä, mä päätin että on aika ostaa uudet. Ne ovat käytännölliset ja hyvät kävellä, mutteivät kauneudella tai siroudella pilatut.

Olen aina ollut liikunnanvihaaja. Mutta muutama kuukausi sitten sain lukion viimeisen pakollisen liikuntakurssin suoritettua, ja vihani liikuntaa kohtaan vaihtui nopeasti suoranaiseen innostukseen. Kävin kurkkimassa lähimmällä kuntosalilla, totesin sen sopivaksi ja aloin käydä siellä. Olin innostunut ja suunnitelmani hipoivat pilviä. Alkuinnostus taantui pian, ja viime viikkoina olen käynyt salilla enää kerran viikossa, jos silloinkaan.
     Ongelma nro 1 on siinä, ettei salillakäymisestä ole muodostunut säännöllistä tapaa (tyyliin joka tiistai, torstai ja lauantai klo 17:00 - 18:00). Peruskoulun ajan koin liikunnan negatiivisena ja pelottavana, enkä siksi haluaisi suhtautua siihen nyt liian tiukasti. Haluaisin että liikunta olisi positiivista ja hauskaa, mitä se on viime kuukausina ollutkin. Toisaalta kuitenkin tarvitsisin jämptiyttä ja säännöllisyyttä, jotta salilla tulisi käytyä.
     Tänään lähdin salille reippaana ja valoisin mielin. Olin syönyt 2 dl jogurttia, enkä sitä ennen mitään viimeiseen kuuteentoista tuntiin. Meinasin pyörtyä ensimmäisten 10 minuutin jälkeen. Tässä tullaan ongelmaan nro 2. Kun tarjolla on hyvää ruokaa, pystyn syömään kerralla valtavan annoksen (kuten olen täälläkin todistanut). Mutta jos ruoka ei maistu syystä tai toisesta, voin olla syömättä pitkiäkin aikoja. Tällainen ailahteleminen ei salilla käymiseen sovi. En voi treenata täydellä enkä tyhjällä vatsalla. Jos alkaisin syödä säännöllisemmin, tulisi varmasti syötyä myös enemmän kuin nykyisin. Se ei käy, koska en usko treenaavani niin paljon, että se vaikuttaisi tasoittavasti painooni. Muutenkaan säännöllisesti syöminen ei sovi minulle.
     Ongelma nro 3: en tiedä millainen "treeniohjelma" minulla pitäisi olla kohentaakseni kuntoani (joka on tällä hetkellä yhdestä sataan mitattuna miinuksen puolella). + Onnistuin noin kuukausi sitten ilmeisesti heilumaan jollakin kuntosalilaitteella väärin, koska selkäni kipeytyi "väärällä tavalla". Se pelästytti mut, ja olen sen jälkeen lähinnä juoksennellut juoksumatolla.
     Tästä valitusvirrestä voi huomata ainakin yhden asian: mua kiinnostaa paljon enemmän kirjoittaa näistä jutuista tänne, kuin hankkia niistä tietoa. Yksinkertaisia ja helposti ratkaistavia juttujahan nuo ovat, mutta kun mua ei kiinnosta laatia jotain syömis- ja treenisuunnitelmia. Mutta tiedättepähän nyt missä mun liikkumiseni tällä kertaa jumittaa.

Vähän täytyy mainostaa (;

Iloista pääsiäistä kaikille !